Hankkeessa tulossa
Hoivaa ja voimaa metästä -yhteistyöhanketta on nyt takana 18 kuukautta, ja hankekautta on enää pari kuukautta jäljellä. Pikkuhiljaa siis aloittelen kirjoittamaan loppuraporttia. Hankkeessa toteutetaan vielä myös toimenpiteitä yhteistyössä yhdistysten ja nuorten työntekijöiden kanssa syys-lokakuussa. Työaikani on pääsääntöisesti ma-pe klo 9-13:30, josta viikonlopputöiden vuoksi vietän toisinaan yhden vapaapäivän viikolla.
Sisupartiossa käynnistetään syystoiminta ja kokoonnumme tuttuun tapaan parillisina viikkoina lauantaisin klo 14–16. Luvassa on leipomista, ensiapu- ja suunnistustaitojen harjoittelemista ja tietysti luontoretkiä. Mukaan mahtuu vielä! Myös sisujohtajan paikka on vapautumassa vuoden lopussa muutettuani lapseni kanssa Ouluun. Ota rohkeasti yhteyttä, Jos sinua kiinnostaisi vapaaehtoispesti sisujohtajana. Pääset tutustumaan matalalla kynnyksellä perheisiin ja toimintaan syyskauden kokoontumisissa!
Suunnitelmissa on lisäksi erityislasten perheiden syysretki Sanginjoelle, sekä nuorten kuulemistilaisuus tulevaisuuden luontotoimintaa ajatellen. Materiaalipankkiin koostetaan hankkeessa tuotettua aineistoa, josta toivottavasti on hyötyä kunnissa toimijoille niin hankealueella kuin valtakunnallisestikin. Seurantaryhmä kokoontuu viimeisen kerran hankkeen loppuraportin arvioinnin merkeissä lokakuun alussa.
Menneitä toimenpiteitä
Tänä kesänä raahelaiset paikallisyhdistykset mahdollistivat Nuku yö ulkona -tapahtuman toistamiseen. Pääjärjestäjänä oli Raahenseudun Latu ry, ja mukana suunnittelussa ja toteuttamisessa olivat myös partiolippukunta Merituuli ry ja Raahen Seudun Luonnonystävät ry.
Raahenseudun Latu ry:lle myönnettiin Raahen kaupungin tapahtuma-avustus, millä tarjottiin muun muassa perheille ruuat. Lisäksi Raahen kaupunki tarjosi Lännenrannan leirikeskuksen käyttöön ilmaiseksi. Viime vuonna koordinoin tapahtuman järjestämistä, ja koostin materiaalikansion yhdistysten käyttöön. Tänä vuonna Raahenseudun Latu ry:n vapaaehtoiset ottivat päävastuun lupa-asioista ja muista tapahtuman järjestämiseen liittyvistä valmisteluista, kuten retkikirjeen lähettämisestä ja ruokatilauksista.
Vastuullani oli päivittää tapahtuman mainos ja kuvaus verkkosivustolla sekä kerätä ilmoittautumiset. Tapahtumaan osallistui yhteensä 33 henkilöä. Mukana oli 7 perhettä, joista aikuisia oli 9 ja lapsia 10. Vapaaehtoisia oli yhteensä 12, joista yhdellä vapaaehtoisista oli oma lapsi mukana. Ohjelman suunnittelusta vastasivat yhdistysten vapaaehtoiset. Merituuli ry toteutti tapahtumassa omatoimisia ja ohjattuja rasteja, ja Päivi oli ensiapu- ja turvallisuusvastaavana. Luonnonystävät olivat mukana pienemmässä roolissa melontavastaavan sairastumisen vuoksi. Ladun Terho mahdollisti melonnan omalla kanootillaan. Tulevaisuudessa tapahtuma toteutetaan kokonaisuudessaan vapaaehtoisvoimin ilman hanketta.
Pidin vuosilomani heinä-elokuun vaihteessa, minkä vuoksi osallistuin tänä vuonna tapahtumaan lapsiperheen vanhemman roolissa. Tapahtuma onnistui upeasti ilman työpanostani. Perheiltä saatu palaute oli erinomaista aivan kuten viime vuonnakin ja tapahtumaa toivottiin taas ensi vuodelle. Parhaana koettiin tapahtuman leppoisuus yhteisöllisessä hengessä ja luonnon ympäröimänä. Loppupiirissä tapahtuma luvattiin vapaaehtoisten toteuttamana ensi vuonnakin.
Kesäkuussa Pyhäjoen partiolippukunta Hanhikiven Kiertäjät juhli 50-vuotisjuhliaan, minkä kunniaksi partioalue Valakia toteutti yhdessä merirosvoteemaisen kesäleirin pyhäjokisille, raahelaisille, oulaistelaisille ja vihantilaisille partiolaisille. Myös Sisupartiolaisten oli mahdollista osallistua, ja iloksemme ajankohta sopi yhdelle perheistämme. Leiriohjelmasta koottiin yksilöllisiin tarpeisiin sopiva paketti, jossa valmistettiin kaarnalaiva, maalattiin kiviä, paistettiin nuotiolla omenapaistosta ja osallistuttiin aarrejahtiin.
Hankkeissa on toiveena varmistaa toimenpiteiden jatkuvuus myös hankekauden päättymisen jälkeen. Tällä hetkellä Nuku yö ulkona -tapahtuma ja Sisupartiotoiminta näyttää jatkuvan paikallisyhdistyksissä myös hankkeen päätyttyä. Sisupartion vanhemmat ovat lupautuneet toteuttamaan retkipainotteista toimintaa, vaikka uutta sisujohtajaa ei löytyisi tilalleni. Verkkosivustoa lupauduin jo hankkeen suunnitteluvaiheessa ylläpitämään hankkeen päätyttyäkin. Lisäksi verkostoituminen valtakunnallisesti ja uutena oululaisena availee uudenlaisia mahdollisuuksia myös tulevaisuuden yhteistyölle luontoperustaisen toiminnan toteuttamiselle. Vapaaehtoisena jatkan edelleen yhdistyksissä, mutta todennäköisesti minua tullaan näkemään enemmän Oulun alueella kuin Raahessa. Aloitinkin jo sudenpentulauman apujohtajana Pohjan Veikoissa tänä syksynä.
Hanketyöntekijän mietintöjä loppusuoralla
Hankkeessa on noussut palautteissa vahvasti esiin yhteisöllisyyden ja vertaistuen merkitys. Tarvetta on nähty erityisesti yhteisten paikkojen luomiselle, ja hyväksyvälle läsnäololle. Sellaiselle toimintaympäristölle ja ohjaamiselle, jossa jokainen saa tunnustellen poimia sen, mikä juuri siinä hetkessä vetää puoleensa. Raahessa onneksi pilkahtelee yhteisöllistä toimintaa eripuolilla, ja erilaiset kohderyhmät huomioiden. Elämme muutoksen ajassa ja tarvitsemme vaihtoehtoisia tapoja tuottaa palveluita ja kohtaamisen paikkoja valtion vähentäessä rahoitustaan niin julkisen sektorin kuin 3.sektorinkin palveluista.
Erilaisuuden ja moninaisuuden hyväksyminen ilman arvioimista ja odotuksia on nostettu luontoa useammin esiin sekä suullisissa että kirjallisissa palautteissa. Luonnosta virtaa -interventio, Nuku yö ulkona -tapahtuma ja Sisupartio on koettu paikoiksi, joissa saa olla juuri sellainen kuin on. Tämän vien mukanani hankkeen jälkeenkin vahvana osana ja arvopohjana tulevaan toimintaani. Luomalla lapsille, nuorille ja vanhemmille paikkoja, joissa läheistemme tukemisen edellytyksenä eivät ole lääketieteelliset arvioinnit ja etuuksien pitkittyneet hakuprosessit, tulee varmasti näkymään toiminnassani vaihtoehtoisena tapana toteuttaa palveluita. Visioni on kirkastunut ja resursseistani varmasti riittää ammentaa yhteiseen hyvään, vaikka hanke päättyykin.
Hankkeessa työskentely on ollut itselle yhtenä käänteentekijänä siinä oivalluksessa, miten yksinkertaista kaikki voi olla, kun vahvistamme jokaisen luottamusta omiin kykyihin ja osaamiseen. Myös yksilöiden senhetkisten tarpeiden huomioiminen on tärkeää, liittyvät ne sitten jaksamiseen, liialliseen suorittamiseen, vuorovaikutustilanteissa koettuihin tunteisiin kuin jokaisen sisältä kumpuaviin tunteisiinkin. Tarvitsemme lisää myötätuntoista suhtautumista haasteellisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä kohtaan neuvojen, vaatimusten, arvosteluiden ja syyttelemisen tilalle. Erityisesti vanhempien tukemisen on todettu tutkimuksissa ennaltaehkäisevän isompia kriisejä niin lapsilla kuin aikuisilla, ja vanhempien kuulemiseen tulisi panostaa. Hankkeessa erityislasten kanssa kommunikoimisessa lapsen vanhemmat ovat osoittautuneet parhaimmiksi asiantuntijoiksi oman lapsensa tarpeiden ja tunteiden tunnistajana ja viestijänä. Moni ammattilainen hyötyisi suuresti siitä, että uskaltautuisi myöntämään oman tietämättömyytensä asiakasperheisiin nähden.
Yhteistyöhön perustuvan hankkeen koordinoijana olen saanut tunnustella ihmisten kiinnostuneisuutta osallistua luontoperustaisista menetelmistä tiedottavien webinaarien osalta. Hankkeen alussa infotilaisuuteen saatiin puhujaksi psykologian tohtori Kirsi Salonen. Tilaisuutta mainostettiin Tapahtumatalon sivustolla. Puhujan asiantuntijuudesta huolimatta webinaari ei tavoittanut kuin muutaman ihmisen hankkeen toimialueella. Metsämieli-webinaarin puolestaan toteutimme yhteistyössä Suomen Ladun ja ”Liikkuva perhe” -toiminnan asiantuntijoiden sekä Metsämieli-menetelmän kehittäjän Sirpa Arvosen kanssa. Webinaariin saatiin parhaiten osallistujia valtakunnallisella markkinoinnilla erityisesti luontotoiminnasta jo ennestään kiinnostuneiden tarttuessa tilaisuuteen.
Luontoperustaisen toiminnan aluevaltausten tekeminen on edennyt lähivuosina vauhdilla muun muassa pääkaupunkiseudulla, Lahdessa, Itä-Suomessa ja Oulussa. Joissakin kunnissa metsien avohakkuista on luovuttu kokonaan jo useampi vuosi sitten, ja ennallistamistoimiin keskitetään enemmän toimenpiteitä päätöksenteossa. Uskonkin vahvasti, että tiedon lisääntyessä valtakunnallisesti se rantautuu myös rannikkoalueelle, ja sen merkitys voimistuu kestävän kehityksen ja vastuullisuuden noustessa yhdeksi rahoitusten keskeiseksi teemaksi yhä vahvemmin.
Myös rahoitusten myöntäminen tulevalla hallituskaudella toivottavasti mahdollistaa myös paikallisten alueiden resursseja ja kiinnostusta aihetta kohtaan. Tällä hetkellä haasteena päätöksenteossa tuntuu olevan jatkuva kilpailu ja talouskasvuun keskittyminen. THL:n ”Terveyttä luonnosta” -ohjelma tarjoaa tulevalle hallituskaudelle kahdeksan erilaista ratkaisuehdotusta, joilla tavoitellaan ihmisten vahvempaa henkistä kriisinkestävyyttä ja luottamusta tulevaisuuteen. Vuodelle 2027 kuntien on ollut mahdollista hakea rahoitusta Sitralta. Toivottavasti nämä mahdollisuudet huomioidaan hankkeen toimialueella tulevien kuntastrategioiden suunnittelussa. Hanke toteutettiin ajanjaksona, jolloin kuntien strategiat toimenpiteineen oli jo ehditty lyödä lukkoon, eikä tämäntyyppiselle toiminnalle ollut kohdistaa resursseja.
Hankkeessa roolini on ollut olla ohjaajan tai neuvonantajan sijaan enemmänkin vertaisena ja kanssakulkijana. Oman lapseni peruskoulun aloitus oli odottamattoman haasteellinen ja olen päässyt havainnoimaan näköalapaikalta hyvinkin erilaisia toimintaympäristöjä ja kohtaamisia sekä niiden vaikutuksia lapsen käyttäytymiseen kuluneen vuoden aikana. Tilanne päätyi lopulta paremmin kuin hyvin lapsen vaihdettua Steinerkouluun. Luokkakoko tuplaantui ja aikuisten määrä väheni pienryhmään verrattuna, mutta lapsessa tapahtui nopeasti eheytymistä opettajan varmistettua turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän seurauksena myös itse allekirjoitan yhteisöllisyyden ja avoimen vuorovaikutuksen merkitystä entistä vahvemmin. Hankekoordinaattorina tunnen suurta kiitollisuutta kohtaamisista ja vertaistuesta, jota myös itse sain toisilta vanhemmilta keskellä kriisiä. Kokemuksellisuuteni vertaisena tuki varmastikin avoimuuden tilaa ja pääsin kuulemaan kokemuksia julkisista palveluista ja kohdatuksi tulemisesta sekä muutoksista, mitä hyvinvointialueen uudistuminen on tuonut palveluiden laatuun. Olemme puhuneet myös moninaisista haasteista arjessa.
Ilolla olen saanut kuulla myös vanhempien vahvuudesta ja aloitteellisuudesta luoda paikkoja ja vertaisryhmiä, jos niitä ei kunnassa tai alueella ole ollut. Usein haastavammat elämäntilanteet lisäävät ihmisen voimavaroja ja onnistuvat vahvistamaan arvoja sekä olemaan rohkeammin oma itsensä. Luottamukseni ja toiveikkuuteni on lisääntynyt päästessäni kohtaamaan ihmisiä hyvinkin erilaisissa vertaisympäristöissä avoimuuden ja aitouden ilmapiirissä. Olenkin alkanut pohtimaan, ovatko haavoittuvaisimmassa asemassa sittenkään ainoastaan erilaiset vähemmistöt, vai myös yhteiskunnan rakenteiden armoilla elävät ”normaalit” ihmiset, jotka kaiken kiireen keskellä tuntevat jatkuvaa epävarmuutta oman työn jatkumisesta ja muutosten kärryillä pysymisestä. Moni ammattilainen kokee luopuneensa arvojensa mukaisesta tavasta tehdä työtä paineiden ollessa kaiken aikaa kovemmat.
Hyvinvointialueen ja kuntien työntekijöillä on hyvinkin erilaisia kokemuksia siitä, mihin taloudelliset ja ajalliset resurssit riittävät. Pohteen Vammaispalveluiden avohuollon ohjaaja on osoittautunut sydämellä työtä tekeväksi ja perheitä kohtaavaksi, ja hänen esimiehensä myös mahdollistanut hankkeessa mukana olemisen vapaa-ajan toiminnan markkinoimisessa. Useammalta työntekijältä olen kuitenkin saanut kuulla kokemuksia palvelujärjestelmän hierarkisuudesta, mikä ei varmastikaan edistä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme.
Hankkeessa laajat sidosryhmät ovat näyttäneet, miten paljon upeaa työtä maassamme tehdään luontoperustaisen toiminnan parissa. Muun muassa yhteiskunnallisella yrittäjyydellä ja kolmannen sektorin tuottamilla palveluilla niin palkkasuhteessa olevien kuin vapaaehtoisten toteuttamana luodaan paljon merkityksellistä. Kaikki ei välttämättä näy tilastoissa, mutta vaikuttaa hyvinkin paljon yksittäisissä elämissä. On ollut mielenkiintoista päästä keskustelemaan hyvin moninaisten toimijoiden kanssa ja tarkastelemaan asioita erilaisista näkökulmista. Hankkeen lyhyen keston aikana on tapahtunut suuria yhteiskunnallisia muutoksia, ja olosuhteet vaihtelevat hyvinkin nopeasti sen suhteen, mikä millonkin on kannattavaa. On oltava jatkuvasti ajan hermolla ja muutoskykyinen ja uskaltaa kokeilla vaihtoehtoisin tavoin. Tärkeimmäksi koen sen, että visioni on kirkastunut ja vahvistunut hankkeen myötä. Olen oppinut luottamaan prosessiin ja intuitioon tässä epävarmuuden ja pelkojen täyttämässä ajassa. Paljon hankkeessa opitusta jää hiljaisena tietona vaikuttamaan omassa ammatillisuudessa ja tulee näkymään tulevissa kirjoituksissani verkkosivustolla ja opinnäytetyössä.
Lähteet / Lisätietoa:
https://thl.fi/ajankohtaista/hallitusohjelmaratkaisut/terveytta-luonnosta-ohjelma