Hankkeessa järjestettiin nuorten kuulemistilaisuus lauantaina 12.9.2026. Kuulemistilaisuus nousi ideana, kun Luontoliiton kanssa yhteistyössä suunniteltuun nuorten yöretkeen Tönkyräkankaalle ei saatu osallistujia. Luohuan kyläyhteisöön oli helppo luoda kontakteja, mutta muille toivotuille siikajokisille yhteistyökumppaneille, kuten Siikajoen liikuntatoimelle tai Siikajoen 4H-yhdistykselle, laitettuihin viesteihin en saanut vastauksia. Yöretkeä suunniteltiin ja markkinoitiin heinäkuussa, ja koulujen loma-aikana nuoria ja perheitä sekä nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia oli vaikeampi tavoittaa.
Sekä Luontoliitto että Raahen Nuorisopalvelut oli nostanut jo aiemmin esiin ajatuksen, että yläasteikäisiä nuoria on haasteellista saada mukaan järjestettyyn toimintaan, erityisesti kesäaikaan. Nuorisopalveluiden retki Powerparkkiin on säilyttänyt suosikkiasemansa, mutta luontoperustaista toimintaa ei nähdä houkuttelevana nuorille, eikä Luontoliiton kanssa toteutettava yhteistyö kiinnostanut muun kesälle suunnitellun toiminnan lisäksi.
Työpajaa mainostettiin lukuisten tuttujen, MLL:n paikallisyhdistyksen ja Nuoren Norsun Riikka Kylmäojan kautta vasta muutamaa päivää aiemmin, mikä varmasti vaikutti osittain työpajaan ilmoittautuneiden vähäiseen määrään. Alun perin tarkoituksena oli toteuttaa työpaja syysloman alkaessa 17.10. Tuntipalkalla työsuhteessa olevien nuorten työtunnit on kuitenkin saatava palkanmaksua varten työnantajalle jo 9.10. mennessä, minkä vuoksi työpaja päädyttiin toteuttamaan nopeammalla aikataululla jo reilua kuukautta aiemmin. Lähikuntien kannalta ajankohta osoittautui huonoksi, sillä Pyhäjoella oli samaan aikaan lukiolaisten messut ja Siikajoella luomumarkkinat. Muutamalta sain kutsuun vastauksena, ettei ”luontotoiminta oikein kiinnosta”, mikä jo sellaisenaan oli vastaus siihen, olisiko nuorilla kiinnostusta tulevaisuudessa osallistua Luontoliiton toteuttamaan toimintaan. Työpajaan osallistui 4 nuorta, joista yksi on Nuorisovaltuustossa oleva kummipoikani ja yksi hankkeeseen palkattu työntekijä. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta työpajassa heräsi monipuolista keskustelua.
Työpajan aluksi ryhmäydyttiin ja virittäydyttiin tunnelmaan ohjatulla Kolmivaiheisella Mielipaikka -harjoituksella. Sen jälkeen siirryttiin sisälle. Työpaja toteutettiin hankkeen yhteistyökumppanin, partiolippukunta Merituuli ry:n partiokololla sen sijainnin vuoksi, sillä ympäristössä löytyi luontokohteita paremmin kuin keskustassa sijaitsevissa vaihtoehdoissa. Toiveita ja ajatuksia kerättiin Learning Cafe eli Oppimiskahvila-menetelmällä. Aluksi pohdittiin pareittain vastauksia kysymyksiin, millaisia asioita kokee merkittäviksi luonnossa ollessaan ja olisiko lapsena toivonut tai toivoisiko nyt, että omalla paikkakunnalla olisi enemmän ohjattua luontotoimintaa.
Luonto koettiin vastauksissa merkitykselliseksi oman hyvinvoinnin kannalta. Luonnon merkitys meidän ihmisten elossa olemisen ehtona mainittiin. Luonto koetaan paikkana, johon voi mennä rauhoittumaan ja pääsemään irti arjesta. Luonnossa tärkeäksi koettiin hiljaisuus ja kokemus siitä, ettei ole kiire tai stressiä. Luonnosta käydään hakemassa inspiraatiota, ravintoa, terveyttä ja elämyksiä. Sinne mennään juoksulenkille. Kävely metsässä auttaa tylsyyteen. Myös eläimet ja niiden havainnoiminen mainittiin.
Kaikki osallistuneet kertoivat päiväkodissa ja eskarissa olleen usein luontotoimintaa, vastauksissa nostettiin muun muassa Mörrimetsään meneminen. Koettiin, ettei tarvetta olisi ollut enempää. Yläasteella puolestaan retkiä koulun ulkopuolelle olisi voinut olla enemmänkin. Yksi vastaajista kertoi tykkäävänsä käydä luonnossa itsekseen ja kavereiden kanssa, eikä ollut lapsena kiinnostunut kerhotoiminnasta.
Sille olisiko Luontoliiton toimintaan kiinnostusta, nousi työpajaan osallistuneilta eniten tarvetta yksittäisiin tapahtumiin ja leireihin. Viikoittainen toiminta voisi kiinnostaa, mikäli se olisi monipuolista ja vaihtelevaa, ja jos sille olisi muilta harrastuksilta aikaa. Näkökulmana nousi myös sellainen, että luonnossa vietetään aikaa itsekseen tai kavereiden kanssa, mutta ohjattuun, viikoittaiseen ja aikaan sitovaan toimintaan ei helposti lähdettäisi. Luontokerhon tai -leirin ohjaajan koulutus ja ohjaajana toimiminen voisi kiinnostaa, mutta tässäkin nostettiin esiin ajanpuute. Toiminnan olisi hyvä lähteä nuorten esittämistä toiveista ja tarpeista, ryhmässä voitaisiin esimerkiksi yhdessä päättää, mitä siellä tehdään.
Lopuksi mietimme yhdessä erilaisia tekijöitä, mitkä nuorilla ovat esteenä osallistumiselle. Aihe herätti paljon keskustelua, joka oli paikoin huolestuttavaa ja vakavaakin. Esteinä nähtiin hyvin moninaiset tekijät. Keskustelimme muun muussa koronapandemian vaikutuksista, nuorten keskuudessa vallitsevasta päihdeongelmasta ja helppoudesta saada päihteitä ”liian tehokkaiden hakijoiden” vuoksi, liiallisesta netinkäytöstä, pelien ja lyhytvideoiden koukuttavuudesta, ja ajan täyttymisestä kaikesta muusta kuten koulusta ja vapaa-ajan harrastuksista.
Nuoret kertoivat viikottaisen rutiininomaisen harrastuksen kyllästyttävän herkästi. Harrastuspaikalle ei välttämättä jakseta siirtyä, tai se on syrjemmällä asuville mahdotonta paikallisliikenteen puuttuessa. Luonnossa oleminen voi olla tärkeää ja osa omaa vapaa-aikaa, mutta sen opettamiseen ei tarvita yhdistystä, mikäli vanhemmat osaavat jo opettaa samoja asioita. Vanhemmilla on suuri merkitys myös siinä, kuljetetaanko nuoria harrastuksiin.
Myös mainonnan saavutettavuutta kritisoitiin, aina ei saada tietoa tapahtumista ajoissa. Sain itsekin osakseni huvittunutta kommentointia työpajan nopeasta markkinoinnista ja siitä, että jäi hieman epäselväksi, mitä työpajassa tapahtuu. Työpajaan osallistuneet saavatkin suuresti kehuja jälkeenpäin rohkeudestaan ilmestyä paikalle riippumatta sen salamyhkäisyydestä ja epämääräisyydestä.
Luontokontaktit nuorten mielen hyvinvoinnin tukemisessa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ”Positiivinen mielenterveys, luontoliikunta ja luonnossa oleskelu” -tutkimuksen mukaan nuorten positiivisella mielenterveydellä on yhteys luonnossa liikkumiseen ja olemiseen. Positiivisella mielenterveydellä tarkoitetaan mielen hyvinvointia. Tämä nähdään vahvuuksina ja voimavaroina kuten elinvoimaisuutena, positiivisina tunteina, toimintakykynä, sosiaalisena kyvykkyytenä, itsetuntemuksena, elämän merkityksellisyyden kokemisena ja kykynä sopeutua muutoksiin ja selviytyä arjen haasteista. Erityisesti luonnossa päivittäin aikaa viettävien nuorten mielen hyvinvointi osoittautui mittauksissa muita paremmaksi. Tilastollisesti merkittävästi jo yhtenäkin päivänä viikossa luonnossa oleskelun todettiin nostavan positiivisen mielenterveyden tasoa.
Tutkimus perustui vuoden 2025 kouluterveyskyselyssä saatuihin vastauksiin. Luonnossa vietettyä aikaa selvitettiin kyselyssä kysymyksellä: ”Mieti kaikkea aikaa, jonka olet viettänyt viimeisen 7 päivän aikana ulkona luonnossa eli esimerkiksi metsässä, puistossa, rannalla, vesillä. Kuinka monena päivänä olet liikkunut tai oleskellut luonnossa?” Vastausten mukaan nuorista 91 % liikkuu tai oleskelee luonnossa vähintään yhtenä päivänä viikossa ja 45 % vähintään 4 päivänä viikossa.
Yhteenvetona tutkimuksessa todettiin suomalaisnuorten positiivisen mielenterveyden tason pysyneen aiempien havaintojen mukaisena, ja luonnossa oleskelun olevan heille yleistä. Tutkimuksen tulosten mukaan luonnolla on myönteinen vaikutus mielen hyvinvoinnille. Johtopäätöksenä todettiin luontoympäristöjen olevan merkittäviä, helposti saavutettavia ja vaikuttavan positiivisena voimavarana nuorten mielenterveyden edistämisessä. Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia on kuitenkin tutkittu hyvin vähän nuorten osalta muihin kohderyhmiin verrattuna ja ilmiön tarkemmaksi ymmärtämiseksi asiaa olisi tutkittava jatkossa yksityiskohtaisemmin huomioiden tutkimuksissa luontokontaktin laatu, määrä ja taustalla vaikuttavat mekanismit sekä näiden väliset yhteydet. Luonnon merkityksestä on kertynyt aiemmin laajaa tutkimusnäyttöä, ja luontokontaktit nähdään yksinkertaisena, saavutettavana ja kustannustehokkaana keinona ylläpitää myös nuorten mielen hyvinvointia.
Aikuisten merkitys lasten ja nuorten motivaation ja sinnikkyyden tukemisessa
Lähipäivinä olemme saaneet lukea heikentyneistä Pisa-tuloksista, erityisesti nuorten sinnikkyyden heikentymisestä tilastojen alhaisimmaksi. Ainoastaan 41 % oppilaista kertoo yrittävänsä enemmän koulutehtävien ollessa haastavia. Suomi, joka on ollut maailmalla tunnettu Sisustaan ja korkeista Pisa-tuloksistaan, näkyy nyt vertailumaiden heikoimpana suomalaislasten sinnikkyydessä.
Oulun yliopistossa MotoR-tutkimushankkeessa on tarkasteltu yläkoululaisten motivaatiota, tunteita ja oppimisen säätelyä aidoissa oppimistilanteissa. MotoR-tutkimushankkeen tutkijat nostavat ratkaisuksi motivaation säätelytaidot. Järvenojan mukaan olisi tärkeä tunnistaa, millaiset taidot oppilailla on tunnistaa, ymmärtää ja säädellä omaa motivaatiota muuttuvissa tilanteissa. Törmäsen mukaan oppilailla ei ole riittävästi ymmärrystä siitä, mistä motivaatio rakentuu ja miten sitä voidaan ylläpitää. Epävarmuus ja pelko epäonnistumisesta näkyivät mittauksissa kohonneena vireystilana. Asioihin siis liittyy lasten ja nuorten kohdalla paljon tunteita ja stressiä haastavien tehtävien nostaessa vireystilaa ja epävarmuutta. Nuoria ei tulisi nähdä laiskoina, vaan aikuisten tulee huomata myös ulkoisten tekijöiden kuormittavuus ja tukea nuoria vaikeuksien kohtaamisessa ja vireystilojen säätelyssä. Koulussa tulisi opettaa oppilaille keinoja tunnistaa ja tukea omaa jaksamistaan ja tahtoaan jatkaa.
Savon Sanomien mielipidekirjoituksessa nostetaan esiin havaintoja, joita opetusalan ammattilaiset ovat tehneet. Verkkokeskustelussa on mainittu muun muassa aikuisten vinoutunut arvomaailma, jonka seurauksena luodaan paikkoja, joissa on kivaa sen sijaan, että nuorilta odotetaan sinnikkyyttä ja vastuullisuutta. Keskustelussa nostettiin myös jatkuva digitulva keskittymisen ja ajattelun esteenä. Yksi Oulun yliopiston opettaja nostaa syyksi jo laskimien tulon kouluun, hänen mukaansa yksinkertaistenkin laskutustoimitusten tekemiseen ei kyetä enää päässälaskemisena. Myös kodilla ja vanhemmuudella nähdään suuri merkitys lapsen pitkäjänteiseen tekemiseen ja oppimistaitoihin tukemisessa. Esimerkiksi kirjojen lukeminen kotona pienestä pitäen kehittää lapsen pitkäjänteistä keskittymistä ja sanavaraston kehittymistä.
Omia pohdintoja
Elin lapsuuteni aikana, jossa ei ollut älylaitteita ja jossa oli hyvin paljon yhteisöllistä tekemistä. Myös nuoruudessani ja aikuisena olen ollut etuoikeutettu toimimaan monenlaisissa talkoissa ja vapaaehtoistoiminnassa, jossa on yhdessä tehty asioita. Olen hankkeen aikana huomannut tällaisen perinteen katoavan pikkuhiljaa. Välillä aikuisetkin vaikuttavat olevan melko lässähtäneitä sen suhteen, että nuoria osallistettaisiin yhteiseen tekemiseen, kuten erilaisiin talkoisiin asioiden aikaan saamiseksi. Nuoria kuunnellessani pohdin myös paljon aikakautemme eroja. Metsiä oli paljon enemmän, joten niihin pääsy oli vain muutaman askeleen päässä. Myös koulussa luontoon mentiin niin ala- kuin yläasteella usein. Nuorten tietomäärä muun muassa tekoälyn tuomista riskeistä ja maailmantilanteesta oli hyvin laaja-alaista, minkä he kertoivat johtuvan siitä, että uutiset ja tieto ovat älypuhelinten myötä kaikkien saatavilla.
Kuluneen vuoden aikana olen myös päässyt näkemään kahden hyvin erilaisen opettajan ja oppimisympäristön tapoja toimia. Lapseni aloitti luokassa, jossa oppimisessa käytettiin apuna oppimispelejä ja oltiin paljon tabletilla. Myös minua vanhempana kehotettiin ottamaan nämä käyttöön. Steinerkoulussa puolestaan on kehotettu antamaan rauha oppimiselle; tärkeintä on osata lukea, laskea, toimia ryhmässä ja ajatella omilla aivoilla. Pääsin keväällä seuraamaan vanhempana ekaluokkalaisten matematiikan tuntia ulko-opetuksessa. Opettaja laittoi lapset keräämään yhdessä käpyjä tai keppejä sata kappaletta. Sen jälkeen hän pyysi lapsia yhdessä ratkaisemaan, miten hän hahmottaa nopealla vilkaisulla jonosta, että siinä on sata käpyä. Oli upeaa katsoa vierestä, miten lapset tarttuivat innoissaan ratkaisemaan haastetta yhdessä opettajan poistuessa paikalta. Oli myös hyvin vaikea sosionomina ja varhaiskasvatuksen opettajana olla menemättä ohjaamaan, neuvomaan ja tarjoamaan ratkaisuja lapsille.
Oppimisen ilo syntyy tekemällä, ihmettelemällä ja tutkimalla. Niina Sajaniemen mukaan dopamiinisuihkun tulisi löytyä omista oivalluksista ja ponnisteluista sekä yhteistyöstä muiden kanssa. Olen seurannut pitkään aivoterveysasiantuntija, neuropsykologi ja kasvatustieteen professori Sajaniemen tutkimuksia ja kannanottoja siihen, miten älylaitteet ja sosiaalinen media koukuttavat lasten kehittyviä aivoja. Hän on varoittanut jo pitkään siitä, että lapset eivät jaksa ponnistella aivoja kehittävien dopamiiniryöppyjen eteen, mikäli kehittymisen suuntaa ei muuteta. Sajaniemen mukaan jatkuvat dopamiinipalkinnot kuormittavat lasten herkkää hermostoa.
Älylaitteiden käytön ohessa pohdin myös määrällisiä ja laadullisia tuloksia ja toiminnan vaikuttavuutta nykyaikana. Erilaisissa rahoituksissa usein lasketaan määrällisiä kävijämääriä tuloksina, minkä seurauksena lasten määrien saamiseksi kikkaillaan erilaisilla nopeilla palkinnoilla kuten suklaakonvehteilla, sukulakuilla ja tikkareilla. Kuitenkin näissä osallistujamäärissä jää näyttämättä toteen esimerkiksi se, onko lapsen osallistumisella pidempiaikaista vaikutusta. Jos lapset käyvät pyöräyttämässä esimerkiksi Onnenpyörää herkun toiveessa, ovatko he kiinnostuneita luku- tai leikkivinkeistä, joita myös saavat. Keräämmekö määriä nopeasti palkitsevilla aineellisilla palkinnoilla vai toimimmeko aidosti hyvinvoinnin edistämiseksi auttamalla lapsia tunnistamaan itsessään, mikä kuormittaa ja mikä auttaa oppimaan?
Olen hankkeen aikana huomannut aikuisten merkityksen siinä, miten paljon lapset viettävät aikaa luonnossa. Useimmiten vanhemmat innostavat lapsia liikkumaan luonnossa ja aloittamaan vapaa-ajan harrastuksen. Työpajaan osallistuneet nuoret harrastavat ja liikkuvat luontoympäristöissä niin itsekseen, kavereiden kuin perheensä kanssa. Osa pääsee myös partioharrastuksessa luontoon oppimaan ja kokemaan asioita, kuten teltassa nukkumista ja trangialla kokkaamista. Nuoret osallistuvat myös vapaaehtoistoimintaan. Heitä kuunnellessa ei tarvinnut huolestua sinnikkyyden puutteesta.
Lähteet:
Appelqvist-Schmidlechner, K., Pasanen, T., Kiviruusu, O., Kivimäki, H. (2026). Positiivinen mielenterveys, luontoliikunta ja luonnossa oleskelu. Tutkimuksesta tiiviisti 11/2026. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Saatavilla 15.9. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/ed13015c-047a-4d3d-87be-c64bf51c02b1/content
Oulun Yliopisto (10.9.2026). PISA-tulokset haastavat pohtimaan oppilaiden sinnikkyyttä – motivaation säätelytaidot voivat olla osa ratkaisua. Saatavilla 16.9. https://www.oulu.fi/fi/uutiset/pisa-tulokset-haastavat-pohtimaan-oppilaiden-sinnikkyytta-motivaation-saatelytaidot-voivat-olla-osa
Savon Sanomat. Sanottua | Opettaja Pisa-romahdukseen: ”On hyvin vaikeaa motivoida itseään opetushommiin tällaisessa arvomaailmassa” https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/9782024
Itä-Suomen Yliopisto. Kännykän käytön vähentämisellä tähdätään parempaan aivoterveyteen Arabian peruskoulussa. Aivoliiton tiedote. https://www.uef.fi/fi/artikkeli/kannykan-kayton-vahentamisella-tahdataan-parempaan-aivoterveyteen-arabian-peruskoulussa
Pelander, H (19.2.2024). Ylikuormitusta ja dopamiinipalkintoja – älypuhelin saa aivot sauhuamaan. OAJ:n verkkosivusto. https://www.opettaja.fi/tyossa/ylikuormitusta-ja-dopamiinipalkintoja-alypuhelin-saa-aivot-sauhuamaan/